Taiteiden yö
Lauantaina noin kello 5 aikaan illalla aloin kasata omaa paikkaani taiteilijoiden rinkiin. Mukanani oli melko paljon kaikennäköistä tavaraa, joita tarvitsin kaivertamiseen paikan päällä. 6 aikaan illalla tapahtuma virallisesti starttasi ja pääsin työn touhuun. Aluksi ihmiset eivät oikein osanneet tulla katsomaan pöytieni äärelle, mutta kun väkeä tuli enemmän, niin alkoi katselijoita käydä.
Vielä valosaan aikaan paikalle sattui lehtitoimittaja, joka tuli haastattelemaan myös minua. Hän kyseli koulutuksestani ja mitä olin tekemässä. Hän myös lupasi jutun pääsevän seuraavalla viikolla ilmestyvään Itäväylään.
Mielestäni omasta haastattelustani oli tiivistetty mukava pätkä koko tapahtuman osikon alle. Koin tapahtuman mukavaksi ja siellä oli kiva olla. Mitä pidemmälle ilta ulottui, sitä enemmän oli katselijoita ympärilläni. Toisinaan oli jopa ruuhkaa ja monet olivat kiinnostuneita ja uteliaita näkemään työskentelyäni. Esittelin heille työvälineitäni ja näytin, miten kaiverrinta käytetään. Koulussa harjoitustöinä tekemiäni kuparilaattoja olin asettanut näytille ja ne saivat paljon katseita.
Vieressäni oli kaksi tuttua taiteilijaa omine kojuineen. Toinen myi dreijaamiansa keramiikkaesineitä ja toinen takomiaan metallikoruja.
Illan pimetessä mukanani tuoma pöytävalo valaisi suuren alueen kojujen lähellä. Laatat saivat hyvin valoa ja työpisteeni miltei hehkui. Toivottavasti sain kaivertajien näkyvyyttä edes vähän parannettua ja ihmisille uutta näkemystä siitä, mitä kaiverrus oikeasti on. Voisin osallistua vastaavaan tapahtumaan uudemmankin kerran!
-Jonna
